Jouluaattopäivä oli pitkä. Ennen viimeisiä siivouksia leivottiin vielä kakut ja piparit, mihin puuhaan me lapsetkin innolla osallistuimme. Painettiin pläkkipeltimuoteilla tähtiä ja kuita ja tapeltiin, kenen sormi saisi ensimmäisenä pyyhkäistä taikina-astian reunasta eikä sopuun päästy ilman äidin väliintuloa.
Siivouksen ajaksi hakeuduimme mäkeen. Lähin mahdollinen paikka oli kuopan päällys, tosin sekin kovin mitätön, mutta välttävä. Sitten keksittiin lumitunneleissa ryömiminen, mutta eihän sitäkään koko päivää jaksettu tehdä. Niskaan meni lunta ja vaatteet kastuivat, joten sisälle piti työntyä äidin ja Anjan haitoiksi pyörimään.
Kun vihdoin ja viimein pyhämatot olivat paikoillaan, toi Viljami navetassa sulatetun ja sen jälkeen kuistilla tuuletetun kuusen pirttiin puiseen ristin muotoiseen jalkaan suudittuna. Olisimme ruvenneet heti koristelupuuhiin, mutta isä toppuutteli, että puun pitäisi saada ensin lämmetä kaikessa rauhassa.
Pirtissä leijui pian raikas metsän tuoksu. Taimi halusi olla orava, mutta hänen tarttuessaan kuusen oksaan neulaset tuikkasivat kipeästi käteen ja orava puhkesi haikeaan itkuun eikä enää mielinytkään oksille kiikkumaan.
Illemmalla kuusi sitten koristeltiin yhteisvoimin. Äiti oli hankkinut jostakin pehmeäsakaraisen kimaltelevan latvatähden ja sen Anja kiinnitti rautalangalla kuusen latvaan ensimmäiseksi. Sitten sidottiin kynttilät tiukasti kalastajalangalla oksiin kiinni. Anja oli pujotellut pumpulipalloja pienin välein rullalankaan, samoin hän oli liimannut toisiinsa värikkäitä paperirenkaita niin, että ne muodostivat pitkiä lenkkejä, joita hän nyt ripusteli ympäri puuta. Ylimääräiset pumpulipalloketjut hän laittoi lumihiutaleiksi ikkunoihin. Koulussa askartelemansa siniristilippujonon hän asetteli ympyrään rungon lähelle. Eriväriset kreppipaperiliuskat, kiiltäviin papereihin kätketyt kävyt ja muutamat enkelikiiltokuvat täydensivät koristelun. Löysipä pikkuinen kudottu ja pumpulilla täytetty Nalle Napakkakin itsensä istumasta alaoksien kätköistä, minne Taimi oli sen kiikuttanut.
Sitten asetuimme Anjan johdolla kuusen vierelle ja lauloimme kaikki tuntemamme joululaulut. Se viritti mielet juhlalliseen aattoillan tunnelmaan, valoi rintaan lämpimän odotuksen virran, johon minulla tosin sekoittui sisäisesti hytisyttävä jäinen sivuväre.
Isä oli laittanut savusaunan lämpiämään hyvissä ajoin. Kisu tikusteli silmiä ja savun tuoksu otti vielä nenään, vaikka sauna oli tuuletettu huolellisesti. Mustat seinät heijasivat oven viereen lattialle jätetyn lyhdyn taikomia hämäriä varjoja. Lauteille kavutessani kuiskasin saunatontulle hyvää joulua ja tämä nyökkäsi ystävällisesti jatkaen edestakaista ramppaamistaan kiukaan edessä.
Mieleeni juolahti, mahtoivatko Anna ja Kaapokin käydä joulusaunassa.
- Totta kai, tullaan myöhemmin koko porukalla, kuului äkkiä Aatamin matala ääni ja säpsähdin.
- Kuulitko sinä, mitä tuo tonttu sanoi? kysyin äidiltä.
Äiti nosti pesuvatia ikkunan edessä olevalle rahille. - Mitä sinä sanoit? En kuullut, kun tuo taasa rämisi.
- Saunatonttu sanoi, että nekin käyvät sitten myöhemmin porukalla saunassa, vastasin viitaten kiukaan eteen, mihin Aatami oli pysähtynyt.
Pikkusiskot kuikistelivat uteliaina ympärilleen. - Missä? Missä? he huutelivat, mutta kun eivät nähneet mitään, vetäytyivät pettyneinä takaisin.
- Ai niin, se saunatonttu, äiti myhäili. - Kyllähän ne tontutkin varmaan joulusaunassa käyvät, hän sitten hymähti ja olin aivan varma, että hän luuli minun puhuvan taas omiani.
Aatami hymyili ja siirtyi silmää iskien oven vierelle.
Löylyhöyry sattui kuumana henkäisynä hartioihin ja painauduimme mahdollisimman mataliksi. Rupesimme hantturoimaan alas nokinen rinki takapuolessa, vaikka lauteille olikin heitetty erillinen liina nokeentumiselta suojaamaan.
- Lämmitelkää nyt ainakin se aika, että saadaan pesuvesi laitetuksi, pyysi äiti ammentaessaan padasta höyryävää vettä sinkkivannaan ja -taasaan.
Pienimmät istutettiin vannan päihin, minä sain tyytyä vatiin. Hieroin saippuaa käsiini ja levittelin sitä pitkin kehoani. Äiti saippuoi ensin pikkutytöt ja huuhtoi heidät saman tien kauhasta valuttamallaan puhtaalla vedellä, kuivasi ja puki heidät ja auttoi sitten minua.
Anja odotteli jo valmiina ovensuussa viedäkseen meidät kotiin yhdessä isän kanssa, joka jo seisatteli ulkopuolella lyhty kädessään. Äiti jäisi vielä pesemään pikkupyykkiä ennen varsinaista saunomistaan.
- Koeta äiti sinäkin joutua, että näet pukin, Hilla huolehti.
- Niin, muuten et saa lahjoja, täydensi Taimi.
Äiti hymähti, että tokkopa se pukki sentään niin yllättäen tulee, ettei hän ehtisi kotiin sitä ennen.
Anja kulki Hillan kanssa edellä lumista kelkanuraa lyhdyllä valaisten, isä harppoi viimeisenä Taimi käsivarsillaan. Isonsiskon jälkiin jalkani sovittaen tarvoin minä siinä välissä. Saunassa oli tullut niin kuuma, että ei yhtään palellut, vaikka pakkanen narskuikin kenkien alla ja hiukset sojottivat jäisinä piikkeinä. Nyrkissäni pusersin salaisen kylvyn saanutta turkoosikiveä.
Äidin vihdoin kotiutuessa istuivat kaikki muut jo kammattuina ja juhlallisina paikoillaan paitsi minä, joka kävelin rauhattomana ympäriinsä. Huoli joulupukista nakersi.
Isä ja Viljami menivät ulos kuulostelemaan. Isä palasi yksin, sanoi Viljamin lähteneen kylälle katselemaan, missä asti pukki oli tulossa.
- Ei se enää kaukana ole, kuulosti ihan siltä kuin jostain olisi kuulunut jo kulkusten kilinää, hän tuumasi meille. Tartuimme toisiamme käsistä ja aloitimme kiihtyneen tönkköhyppelyn.
- Voi, jospa se pukki tuleekin sillä aikaa eikä Viljami ennätäkään nähdä sitä, säikähti Taimi äkkiä, mutta isä rauhoitteli, että sille ei mahdettaisi mitään, koska itsehän se Viljami sinne kylälle oli halunnut mennä. Joulupukki tulee kun tulee.
Sitten hän käväisi kuistilla ja kertoi huomanneensa veräjällä liikettä.
Ryntäsin hänen luokseen. - Isä! Isä, tule istumaan tuohon!
Vedin isän kädestä puusängylle. Itse lymysin hänen selkänsä taakse tiukasti sängyn seluspuuhun takertuen.
Ulkona kolisteltiin, sitten napautettiin jo ikkunaan, toiseenkin… Hyvänen aika, pukki taisi kiertää koko talon. Paukutteli vielä kulkiessaan nurkkiakin kepillään. Hilla ja Taimi hiipivät äidin luokse. Kuisti kopisi raskaista askelista, oveen kolkutettiin.
- Sisään! kuului yhteiskehotus ja ovi nykäistiin auki. Siitä astui karvalakkipäinen ja naamarikasvoinen ukko nurin käännetty turkki hartioillaan. Anja kiirehti hänelle tuolia ja nosti apuna säkin ukon olalta aloittaen tervetulolaulun ”Joulupukki, joulupukki, valkoparta vanha ukki...” Siihen yhdyttiin silmät säihkyen.
Laulun loputtua ukko kiitteli ja kysyi sitten, olivatko lapset olleet kilttejä.
- Ovat, kajahti Taimin ja Hillan suusta vakuuttavasti, mutta minä vaikenin.
Pukin jakaessa lahjojaan näytti ensin siltä, ettei minulle tulisikaan mitään ja epätoivoissani käperryin kippuraan. Sen siitä sai! Pitikö mennä tonkimaan kätköjä? sätin itseäni katsellessani kateissani kun pikkusiskot kaivoivat lahjapapereidensa suojista nuket, jotka osasivat sulkea ja avata silmänsä, kun niitä liikutteli pystyasennosta makuuasentoon.
- Ja kenenkäs nimi se tässä… Ovat silmät niin huonoiksi jo menneet, etten oikein saa selvää. Katohan sinä, Anja, kenelle se on. Pukki käänteli pakettia puolelta toiselle.
Anja kurkisti nimeä ja luki: - Pihlalle Hyvää Joulua!
- Tuuhan hakemaan, kehotti pukki ja tarjotteli pakettia minulle.
En änähtänytkään. Ties mitä se ukko keksisi, jos saisi käsiinsä.
- No mene, mene! Isä kääntyi puoleeni.
- En! En! Isä, isä, käy sinä! Tarrauduin vauhkona isän käsivarteen.
- Sinullehan se on, isä koetti vielä, mutta linnoittauduin kauhuissani hänen selkänsä taakse ja lopulta katuva Anja kiikutti lahjan perille.
Yhtään pakettia en suostunut itse hakemaan ja joulu-ukon vihdoin lähdettyä helpotus oli valtava; tämä ei ollut maininnut rikoksesta sanallakaan!
Viljami astui sisään posket ja nenä punertaen. Hän yllättyi huomatessaan joulupukin käyneen jo. Itse hän ei ollut nähnyt sitä kylälläkään. Taimi ja Hilla veivät hänet syrjään nostetun pakettikasan luokse vuolaasti pukin käynnistä kertoen ja tämän ulkonäköä kuvaillen.
Vasta nyt minäkin uskalsin ruveta availemaan lahjojani. Niistä ilmestyi lisää kyniä, pyyhekumi ja sinikantinen ruutuvihko. Käärepapereista sukelsi esiin kuvakirja, jonka sivut saivat minut henkäisemään ihastuksesta. Sen värit olivat puhtaat ja kirkkaat ja teksti sopivan isoa, sellaista, jota mielellään lukisi. Paketeista löytyi vielä kerrasto, syylingit, vanttuut, paperinukke ja viimeisestä kääröstä suklaata, harvinaista herkkua.
Paperinukke asuineen sai etsimään sakset ja yhdessä Anjan kanssa leikattiin nukke irti. Kun olin onnistunut saksimaan muutamasta vaatekappaleesta taitettavat kiinnitysliuskat irti, luovutin koko homman isollesiskolle, sillä muutenhan nukke olisi saattanut jäädä kokonaan ilman vaihtovaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti